Blogikirjoituksen kuvat Jetro Stavén

Ajattelin pilkkoa nämä hääaamun postaukset kolmeen osaan, ettei tästä tule ihan kilometrien pituista blogitekstiä. Tässä ensimmäinen osa.

Vihdoin 23.7.2022 koitti meidän kauan odotettu hääaamu. Mua jännitti etukäteen miten saan unta häitä edeltävänä yönä. Nyt voin sanoa jälkikäteen olleeni tosi fiksu, kun otin lääkärin määräämän nukahtamislääkkeen. Sain nukuttua oikein makoisat 7h yöunet ja heräsin 6.30 virkeänä hääpäivään. Jäin heräämisen jälkeen vielä hetkeksi fiilistelemään sänkyyn hääaamua. Kuulin kuinka kaasot nousivat ylös ja supattivat keittiössä. Lopulta kaasot hyppäsivätkin vauhdilla sänkyyn mun viereen mua herättelemään. Yllätys oli suuri, kun olinkin jo hereillä. Ylllätyin siitä kyllä itsekin, hahah.

Kun noustiin ylös, oli aika antaa kaasolahjat joita olin suunnitellut pitkään. Paketti oli sidottu vaaleanpunaisella nauhalla ja päällä kaason nimi. Mulla on paketeista vain videota, jostain syystä ei tullut otettua kuvia. Pakettien sisästä löytyi vaaleanpunaiset satiiniaamutakit, hiusdonitsi, unimaski ”Fuck off” -tekstillä, nimetty kullattu taskupeili ja kaasokoru kaason nimen alkukirjaimella. Halusin myös tuoda kaasolahjoihin jotain persoonallista ja päätin kirjoittaa kummallekin kaasolle henkilökohtaisen kirjeen. Kirjeiden kirjottaminen oli mulle aika vaikea pala, koska niiden kirjoittaminen toi paljon tunteita pintaan. Mutta niin ne toi myös kaasoille niitä lukiessaan. Kirjoitin kirjeisiin meidän ystävyydestä, siitä mitä he merkitsevät mulle ja kiitin, että ovat mukana meidän tärkeänä päivänä. Usein sitä tulee kerrottua liian harvoin mitä ihmiset sulle merkitsee, joten tää oli mun mielestä ihana toteuttaa.

Klo 7 Ovikello soi, ja oven takana oli Parturi-Kampaamo Tuulitukan ihana Niina joka teki mun hääkampauksen. Mun hääkampaus oli pitkän suunnittelun ja kokeilujen tulos. Näin pitkissä ja paksuissa hiuksissa on todella vaikea saada pysymään kiharoita tuntia pidempään. Tästä syystä ei avattu kiharoita ollenkaan, joka oli hyvä ratkaisu. Ne avautui kivasti matkalla kirkkoon itsestään. Kun Niina alkoi tekemään mun kampausta mulla oli todella epätodellinen olo. En jotenkin pystynyt käsittämään, että oon menossa naimisiin. Että nyt on se päivä mitä on odotettu (koko elämän) kahden vuoden ajan. Fiilistelin ihan täysillä sitä hetkeä, se oli oikeastaan aamun paras hetki, koska ei ollut vielä kiireentuntua. Tässä vaiheessa ei ollut vielä kuvaustiimikään paikalla, joten tästä hetkestä ei ole kuvia. Kuvaustiimi saapui hieman meikkaajan jälkeen.

Halusin luoda meidän olohuoneeseen kaunistautumispisteen, mikä näyttää kivoilta kuvissa ja näin pystyn nähdä kaikki ja jutella samalla.

Vaikka tosin tässä vaiheessa alkoi ukkostaa ja sataa vettä kun saavista kaatamalla. Jouduttiin laittaa valot päälle, kun tuli niin synkkää ja pimeää. Mä päätin ennen häitä, että en voi kelille mitään ja en halua sitä kytätä säätiedotuksista. Mutta kuukautta ennen aloitin kuitenkin sen säätiedotuksien vahtaamisen, se oli virhe. Toisena päivänä se latisti tunnelmaa ja toisena nostatti kun näyttikin hyvää keliä. Lopulta meidän hääviikon ajan säätiedotukset lupasi meidän hääpäivälle kaatosadetta ja ukkosta. Tosi kiva. Siinä penkissä hääaamuna istuessani mietin, että miks just meidän päivänä pitää sataa. Toivoin ihmettä. Ja ihme me saatiinkin. Kun lähdettiin kohti Pohjaslahden kirkkoa sade lakkasi ja lopulta ei satanut enää koko päivänä. Oltiin myös pelätty navettahäiden vuoksi liian kuumaa keliä. Häitä edeltävänä päivänä oli +30 astetta ja navetassa tukalan kuuma koristella, vaikka mulla oli sillon päällä vaan shrotsit ja toppi. Lopulta saatiin ihan täydellinen +20 astetta, ei kylmä ei kuuma. Just sopiva.

Hieman ennen yhdeksää mun äiti ja siskot tuli meille. Mun siskot oli morsiusneitoina, joten tässä vaiheessa myös he sai omat paketit kaasojen tavoin. Meidän äiti alkoi valmistelemaan brunssia, jotta kerkeisin syödä kampauksen ja meikin välissä. Brunssilla oli tarjolla sulhaspiirakoita, munavoita, hedelmiä ja jogurttia. Hauska näin myöhemmin miettiä, miten olin ajatellut hääaamuksi rauhallisen brunssin meille kaikille missä rauhoitutaan, syödään yhdessä ja fiilistellään. Todellisuudessahan kukaan ei kerennyt syödä yhtä aikaa. Olin ite vähän myöhässä aikataulusta, joten taisin tehdä oman karjalanpiirakan syöntiennätyksen. 4kpl sulhaspiirakoita kolmeen minuuttiin.

Syönnin jälkeen ihana Kaunis Ladyn Miia alkoi tehdä mun häämeikkiä. Samaan aikaan Niina vielä paranteli hieman mun hiuksia. Olin käynyt kahdesti koemeikissä Miialla ennen varsinaista h-hetkeä. Oon tosi tyytyväinen, että otin kaksi koemeikkiä koska sain paljon liikkumavaraa muutoksiin. Morsiamet haluaa yleensä luonnollisen meikin, mutta mä halusin näyttävän. Miia sanoi, että hääpäivässä on myös jotain taikaa, koska morsiamien meikki näyttää jostain syystä vielä hehkuvammalta. Ja niin siinä oli, se meikki oli täydellinen ja näytin omasta mielestä todella hehkuvalta.

Seuraavalla kerralla päästään jo pukeutumiseen ja hääaamun valokuvausvinkkeihin. Viimeisessä osassa kerron kenen kanssa tein lopulta first lookin. Se ei ollut Mikko, eikä kumpikaan mun vanhemmista. Joko arvaat?