Mä juttelin tässä yks päivä mun bloggaajakollegan kanssa siitä mitkä on meidän mielestä sometyön negatiiviset puolet. Tuntuu nimittäin, että niistä negatiivisista varjopuolista puhutaan hyvin vähän. Mun mielestä yks negatiivisimmista asioista on se, että multa esim. harvoin enää kysytään mitä mulle kuuluu. Tai jos koitan kertoa mitä mulle kuuluu, en kerkeä kertoa juttua edes loppuun kun vastapuoli vastaa: ”Joo, katoinkin jo instasta”. Tätä tapahtuu siis mulle ihan kokoajan, ja tää ei oo mitenkään henkilökohtaista kellekkään (vaikka nyt eletäänkin loukkaantumisen kulttuuria ja joku tästä kuitenkin herneen nenään vetää). Tää kannattaa koittaa ajatella omalle kohdalle. Jos sä koittaisit kertoa mulle jotain sulle tapahtunutta kivaa juttua ja mä kuittaisin siihen ennen kun oot edes kerennyt kunnolla aloittaa ”joo, kuulin kaverilta jo”. Eli tottakai siitä tulee vähän alakuloinen fiilis, kun ei voi kertoa omia kuulumisia loppuun.
Ihmiset nimittäin nykyään olettaa, että mulle kuuluu just sitä mitä mä mun Instagramissa kerron. Tai ne olettaa, että jos mulle on tapahtunut jotain kivaa, jonka oon jakanut osittain storyyn, se on mennyt just niin kuin storyissa oon kertonut. Ja tottakai siitä itsekin harmistuu, että mun ”kuulumiset” katsotaan instasta, eikä kysytä suoraan multa. Koska totuushan on se, että jos joku ajattelee että se tietää mitä mulle kuuluu instan perusteella, ollaan pahasti hakoteillä. Sillon mua ei tunne ollenkaan. On totta, että monet jotka mua seuraa, kokee että ne tuntis mut hyvin. Vaikka totuus on, että ne ei voi tuntea mua ellei vietä aktiivisesti aikaa mun kanssa. Mua eikä ketään muutakaan pysty tuntemaan pelkän instan perusteella. Se mitä Instagramissa näytän on 1% mitä mun elämässä tapahtuu, ja se kaikki muu 99% on Instan ulkopuolella.
Oon myös puhunut tästä aiheesta yhden mun ystävän kanssa. Tää mun ystävä sanoi, että sitä automaattisesti ajattelee kun katselee mun storyja että ois mun kanssa tekemisissä. Vaikka totuus on, että ei olla juteltu viikkoihin, ja sitä vain olettaa sitten että ollaan oltu tekemisissä, koska on katsonut mun storyja ja nähnyt silloin tällöin mitä mä touhuan. Mutta sitä ei osata ajatella toisinpäin. Koska todellisuudessahan kun joku katsoo mun storyja, mä en tiedä tän katsojan elämästä mitään ja musta ei tunnu siltä että oltaisiin tekemisissä. Mutta tästä katsojasta tuntuu. Sitä on välillä vaikea hahmottaa.
Tällä kirjoituksella mä haluan vähän herätellä ihmisiä. Jos joku sun tuntema ihminen ylläpitää sometiliä, niin muista kysyä välillä sen kuulumisia (niitä oikeita), vaikka susta tuntuisikin somen perusteella että ei tarvitse ja tietäisit muka jo ne kuulumiset. Muista pitää yhteyttä. Muista kuunnella ne kuulumiset, vaikka olisitkin osan jo kuullut/nähnyt somesta. Se on super tärkeää, että ne saa kertoa itse toiselle ihmisille.
Jaaaaaaaaa noniiin! Nyt on aika vetää herneet nekkuliin. Olkaatten hyvät. Mä oon valmis! 😀
