fbpx

EMSKIPIHLA

HÄÄAAMU 2/3

Blogikirjoituksen kuvat Jetro Staven

Seuraavaksi päästäänkin meidän hääaamun toiseen blogikirjoitukseen! Suosittelen lukemaan ensimmäisen postauksen täältä.

Mutta jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Mun kaasoina oli siis kaksi mun parasta ystävää (oikealla ylläolevassa kuvassa) ja morsiusneitoina kaksi mun siskoa (vasemmalla ylläolevassa kuvassa). Edellisessä osassa käsittelin hääaamun kampausta ja meikkiä, ja nyt siirrytään eteenpäin! Olin suunnittelut hääaamulle kuvaushetken sen jälkeen kun kampaukset ja meikit on meillä kaikilla valmiit. Kun suunnittelin hääaamun aikataulua, olin laskenut tietyn ajan kuvaushetkelle ja se oli kyllä tosi hyvä idis. Mulle hääaamun kuvat ja videot oli tosi tärkeitä, joten oli kiva kun meillä oli rauhassa aikaa kuvailla ilman kiirettä. Otettiin valokuvia, videokuvia ja somettaja kuvas somematskua. Veikkaan, että kuvat olis jäänyt paljon suppeammaksi hääaamulta, jos en ois kellottanut sitä aikatauluun.

HÄÄAAMUN AIKATAULU:

  • 06.30 Herätys
  • 7.00-9.00 Kampaus
  • 9.00-9.30 Brunssi
  • 9.30-11.00 Meikki (Kuvaustiimi saapuu)
  • 11.00-11.30 Kuvaukset
  • 11.30-11.50 Pukeutuminen
  • 11.50-12.05 First look (tulevissa postauksissa paljastan kenen kanssa!)
  • 12.05 Lähtö kirkolle

Mä tein erikseen hääaamulle aikataulun, ja tää piti aika hyvin paikkansa. Nyt jos voisin muuttaa jotain, muuttaisin heräämisajan klo 6.00. Tosiaan edellisen postauksen lukeneet tietääkin, että kampauksen ja meikin väliin tarkoitettu brunssi jäi pitämättä ja kukin söi aika kiireellä siinä vaiheessa kun ehti. Syöminen hääaamuna on kuitenkin ehdottoman tärkeä juttu, vaikka ruoka ei maistuiskaan. Itekin väkisin söin sen kolme karjalanpiirakkaa. Kaasot otti mulle rasiaan mukaan pilkottuja banaaneja, niin pystyin ottaa pari palaa ennen kirkkoa (enempää en vaan pystynyt syömään). Ja miks pilkottuja? Näitähän syötettiin mulle pikku haarukalla autossa niin, että ne tipahti vaan mun suuhun, ettei huulimeikki mee pilalle haha!

Kuvauksien lomassa avattiin myös skumppa ja kilisteltiin. Mua jännitti tässä vaiheessa jo sen verran paljon, että mulle ei oikein maistunut mikään, edes skumppa. Lasillinen jäi multa lopulta melkein kokonaan juomatta.

Nää aamutakit oli muuten ihan super ihanat! Tilasin nää Bo+Peach Co:lta itselle ja lahjaksi kaasoille&morsiusneidoille. Mun selässä luki Bride, kaasoilla Maid of honor ja morsiusneidoilla Bridesmaid.

Jos vaan mahdollista, niin suosittelen kyllä varaamaan hääaamun aikataulusta pienen hetken kuvauksille. Näistä kuvista tuli niin ihania, ja tää hetki jäi mulle mieleen tosi tärkeänä ja ainutlaatuisena, jonka sain viettää mulle tärkeiden ihmisten kanssa.

HÄÄAAMU 1/3

Blogikirjoituksen kuvat Jetro Stavén

Ajattelin pilkkoa nämä hääaamun postaukset kolmeen osaan, ettei tästä tule ihan kilometrien pituista blogitekstiä. Tässä ensimmäinen osa.

Vihdoin 23.7.2022 koitti meidän kauan odotettu hääaamu. Mua jännitti etukäteen miten saan unta häitä edeltävänä yönä. Nyt voin sanoa jälkikäteen olleeni tosi fiksu, kun otin lääkärin määräämän nukahtamislääkkeen. Sain nukuttua oikein makoisat 7h yöunet ja heräsin 6.30 virkeänä hääpäivään. Jäin heräämisen jälkeen vielä hetkeksi fiilistelemään sänkyyn hääaamua. Kuulin kuinka kaasot nousivat ylös ja supattivat keittiössä. Lopulta kaasot hyppäsivätkin vauhdilla sänkyyn mun viereen mua herättelemään. Yllätys oli suuri, kun olinkin jo hereillä. Ylllätyin siitä kyllä itsekin, hahah.

Kun noustiin ylös, oli aika antaa kaasolahjat joita olin suunnitellut pitkään. Paketti oli sidottu vaaleanpunaisella nauhalla ja päällä kaason nimi. Mulla on paketeista vain videota, jostain syystä ei tullut otettua kuvia. Pakettien sisästä löytyi vaaleanpunaiset satiiniaamutakit, hiusdonitsi, unimaski ”Fuck off” -tekstillä, nimetty kullattu taskupeili ja kaasokoru kaason nimen alkukirjaimella. Halusin myös tuoda kaasolahjoihin jotain persoonallista ja päätin kirjoittaa kummallekin kaasolle henkilökohtaisen kirjeen. Kirjeiden kirjottaminen oli mulle aika vaikea pala, koska niiden kirjoittaminen toi paljon tunteita pintaan. Mutta niin ne toi myös kaasoille niitä lukiessaan. Kirjoitin kirjeisiin meidän ystävyydestä, siitä mitä he merkitsevät mulle ja kiitin, että ovat mukana meidän tärkeänä päivänä. Usein sitä tulee kerrottua liian harvoin mitä ihmiset sulle merkitsee, joten tää oli mun mielestä ihana toteuttaa.

Klo 7 Ovikello soi, ja oven takana oli Parturi-Kampaamo Tuulitukan ihana Niina joka teki mun hääkampauksen. Mun hääkampaus oli pitkän suunnittelun ja kokeilujen tulos. Näin pitkissä ja paksuissa hiuksissa on todella vaikea saada pysymään kiharoita tuntia pidempään. Tästä syystä ei avattu kiharoita ollenkaan, joka oli hyvä ratkaisu. Ne avautui kivasti matkalla kirkkoon itsestään. Kun Niina alkoi tekemään mun kampausta mulla oli todella epätodellinen olo. En jotenkin pystynyt käsittämään, että oon menossa naimisiin. Että nyt on se päivä mitä on odotettu (koko elämän) kahden vuoden ajan. Fiilistelin ihan täysillä sitä hetkeä, se oli oikeastaan aamun paras hetki, koska ei ollut vielä kiireentuntua. Tässä vaiheessa ei ollut vielä kuvaustiimikään paikalla, joten tästä hetkestä ei ole kuvia. Kuvaustiimi saapui hieman meikkaajan jälkeen.

Halusin luoda meidän olohuoneeseen kaunistautumispisteen, mikä näyttää kivoilta kuvissa ja näin pystyn nähdä kaikki ja jutella samalla.

Vaikka tosin tässä vaiheessa alkoi ukkostaa ja sataa vettä kun saavista kaatamalla. Jouduttiin laittaa valot päälle, kun tuli niin synkkää ja pimeää. Mä päätin ennen häitä, että en voi kelille mitään ja en halua sitä kytätä säätiedotuksista. Mutta kuukautta ennen aloitin kuitenkin sen säätiedotuksien vahtaamisen, se oli virhe. Toisena päivänä se latisti tunnelmaa ja toisena nostatti kun näyttikin hyvää keliä. Lopulta meidän hääviikon ajan säätiedotukset lupasi meidän hääpäivälle kaatosadetta ja ukkosta. Tosi kiva. Siinä penkissä hääaamuna istuessani mietin, että miks just meidän päivänä pitää sataa. Toivoin ihmettä. Ja ihme me saatiinkin. Kun lähdettiin kohti Pohjaslahden kirkkoa sade lakkasi ja lopulta ei satanut enää koko päivänä. Oltiin myös pelätty navettahäiden vuoksi liian kuumaa keliä. Häitä edeltävänä päivänä oli +30 astetta ja navetassa tukalan kuuma koristella, vaikka mulla oli sillon päällä vaan shrotsit ja toppi. Lopulta saatiin ihan täydellinen +20 astetta, ei kylmä ei kuuma. Just sopiva.

Hieman ennen yhdeksää mun äiti ja siskot tuli meille. Mun siskot oli morsiusneitoina, joten tässä vaiheessa myös he sai omat paketit kaasojen tavoin. Meidän äiti alkoi valmistelemaan brunssia, jotta kerkeisin syödä kampauksen ja meikin välissä. Brunssilla oli tarjolla sulhaspiirakoita, munavoita, hedelmiä ja jogurttia. Hauska näin myöhemmin miettiä, miten olin ajatellut hääaamuksi rauhallisen brunssin meille kaikille missä rauhoitutaan, syödään yhdessä ja fiilistellään. Todellisuudessahan kukaan ei kerennyt syödä yhtä aikaa. Olin ite vähän myöhässä aikataulusta, joten taisin tehdä oman karjalanpiirakan syöntiennätyksen. 4kpl sulhaspiirakoita kolmeen minuuttiin.

Syönnin jälkeen ihana Kaunis Ladyn Miia alkoi tehdä mun häämeikkiä. Samaan aikaan Niina vielä paranteli hieman mun hiuksia. Olin käynyt kahdesti koemeikissä Miialla ennen varsinaista h-hetkeä. Oon tosi tyytyväinen, että otin kaksi koemeikkiä koska sain paljon liikkumavaraa muutoksiin. Morsiamet haluaa yleensä luonnollisen meikin, mutta mä halusin näyttävän. Miia sanoi, että hääpäivässä on myös jotain taikaa, koska morsiamien meikki näyttää jostain syystä vielä hehkuvammalta. Ja niin siinä oli, se meikki oli täydellinen ja näytin omasta mielestä todella hehkuvalta.

Seuraavalla kerralla päästään jo pukeutumiseen ja hääaamun valokuvausvinkkeihin. Viimeisessä osassa kerron kenen kanssa tein lopulta first lookin. Se ei ollut Mikko, eikä kumpikaan mun vanhemmista. Joko arvaat?

SOMETYÖN NEGATIIVISET PUOLET

Mä juttelin tässä yks päivä mun bloggaajakollegan kanssa siitä mitkä on meidän mielestä sometyön negatiiviset puolet. Tuntuu nimittäin, että niistä negatiivisista varjopuolista puhutaan hyvin vähän. Mun mielestä yks negatiivisimmista asioista on se, että multa esim. harvoin enää kysytään mitä mulle kuuluu. Tai jos koitan kertoa mitä mulle kuuluu, en kerkeä kertoa juttua edes loppuun kun vastapuoli vastaa: ”Joo, katoinkin jo instasta”. Tätä tapahtuu siis mulle ihan kokoajan, ja tää ei oo mitenkään henkilökohtaista kellekkään (vaikka nyt eletäänkin loukkaantumisen kulttuuria ja joku tästä kuitenkin herneen nenään vetää). Tää kannattaa koittaa ajatella omalle kohdalle. Jos sä koittaisit kertoa mulle jotain sulle tapahtunutta kivaa juttua ja mä kuittaisin siihen ennen kun oot edes kerennyt kunnolla aloittaa ”joo, kuulin kaverilta jo”. Eli tottakai siitä tulee vähän alakuloinen fiilis, kun ei voi kertoa omia kuulumisia loppuun.

Ihmiset nimittäin nykyään olettaa, että mulle kuuluu just sitä mitä mä mun Instagramissa kerron. Tai ne olettaa, että jos mulle on tapahtunut jotain kivaa, jonka oon jakanut osittain storyyn, se on mennyt just niin kuin storyissa oon kertonut. Ja tottakai siitä itsekin harmistuu, että mun ”kuulumiset” katsotaan instasta, eikä kysytä suoraan multa. Koska totuushan on se, että jos joku ajattelee että se tietää mitä mulle kuuluu instan perusteella, ollaan pahasti hakoteillä. Sillon mua ei tunne ollenkaan. On totta, että monet jotka mua seuraa, kokee että ne tuntis mut hyvin. Vaikka totuus on, että ne ei voi tuntea mua ellei vietä aktiivisesti aikaa mun kanssa. Mua eikä ketään muutakaan pysty tuntemaan pelkän instan perusteella. Se mitä Instagramissa näytän on 1% mitä mun elämässä tapahtuu, ja se kaikki muu 99% on Instan ulkopuolella.

Oon myös puhunut tästä aiheesta yhden mun ystävän kanssa. Tää mun ystävä sanoi, että sitä automaattisesti ajattelee kun katselee mun storyja että ois mun kanssa tekemisissä. Vaikka totuus on, että ei olla juteltu viikkoihin, ja sitä vain olettaa sitten että ollaan oltu tekemisissä, koska on katsonut mun storyja ja nähnyt silloin tällöin mitä mä touhuan. Mutta sitä ei osata ajatella toisinpäin. Koska todellisuudessahan kun joku katsoo mun storyja, mä en tiedä tän katsojan elämästä mitään ja musta ei tunnu siltä että oltaisiin tekemisissä. Mutta tästä katsojasta tuntuu. Sitä on välillä vaikea hahmottaa.

Tällä kirjoituksella mä haluan vähän herätellä ihmisiä. Jos joku sun tuntema ihminen ylläpitää sometiliä, niin muista kysyä välillä sen kuulumisia (niitä oikeita), vaikka susta tuntuisikin somen perusteella että ei tarvitse ja tietäisit muka jo ne kuulumiset. Muista pitää yhteyttä. Muista kuunnella ne kuulumiset, vaikka olisitkin osan jo kuullut/nähnyt somesta. Se on super tärkeää, että ne saa kertoa itse toiselle ihmisille.

Jaaaaaaaaa noniiin! Nyt on aika vetää herneet nekkuliin. Olkaatten hyvät. Mä oon valmis! 😀

EMSKIPIHLA ON NYT BLOGIMAAILMASSA

Tässä se nyt on. Blogi. Mun ihan oma blogi! Mä oon salaa haaveillut blogista jo kauan. Ja itseasiassa kymmenen vuotta sitten mulla oli oma pieni blogi. Blogin tekeminen oli sillon vähän erilaista, enkä jaksanut panostaa siihen kunnolla. Silloin ei ollut sen aika, mutta nyt on! Musta tuntuu, että tarviin paikan jonne voin purkaa ajatuksiani hieman enemmän kun instaan. Voisinkin sanoa, että tää blogi on se paikka missä te pääsette oikeasti tutustumaan muhun. Kuka todella on Emskipihla?

Niin, kuka todella on Emskipihla? Emskipihla on mä eli Emmi! Oon 30v (vaikka päätin, että kun täytän kolmekymmentä en halua enää puhua siitä haha.) Työskentelen päätoimisesti vaikuttajana mun Emskipihla Instagram-tilin tiimoilta. Tän lisäks ylläpidän ja nostan lentoon yrityksien sometilejä. Eli kyllä, mä teen just sitä työtä mitä ei pidetä oikeana työnä. Ja oikeastaan haluaisin tässä blogissa tuoda mun työtä enemmän esille niin, jotta te ymmärtäisitte mitä kaikkea se sisältää. Asun Keski-Suomessa Keuruulla -95 rakennetussa omakotitalossa järvenrannalla. Meidän talossa asuu mun lisäksi mun kihlattu Mikko. Mikko on näkynyt vahvasti Instagramissa storyjen puolella, ja onkin valloittanut täysin mun seuraajien sydämet. En oikeastaan tiedä fanittaako mun seuraaajat enemmän mua vai Mikkoa. Veikkaan jälkimmäistä! Seuraajien mielestä ”jokainen nainen tarvitsisi elämäänsä oman Mikon” haha. Meidän häitä juhlitaan ensi vuoden heinäkuussa 23.päivä. Mä myös lupauduin Häät-blogiyhteisön bloggaajaksi, joten tässä ollaan myös sitten hääbloggaajia kerta laakista! Eli täällä blogissa pääset seuraamaan mun matkaa neidistä rouvaksi. 30v ja rouva kuulostaa muuten pahalta yhdistelmältä. Se on ihan selvä vanhuuden määritelmä, eikö ookin!

Mä oon tosi huono puhumaan itsestäni, kuten huomaatte edellisestä kappaleesta. Mä oon ennen ollut aika intohimoinen kirjottaja. Tykkäsin kauheasti kirjoittaa novelleita nuorempana. Musta tuntuu, että nykyään kun ei tarvitse enää kirjottaa mitään järkevää (muuta kun instan kuvatekstejä) oon hukannut täysin kirjoittamisen taidon. Sen takia joudutte valitettavasti kestämään kirjoitusvirheitä. Tää blogi on myös ajatuksen virtaa, joten kirjoitusvirheiden eliminointi ei oo mun suurin prioriteetti, vaan luovuus sekä aitous. Mulle on aitous on tärkeää. Vaikka mun feed Instagramissa on täynnä kauniita kuvia, pyrin tuomaan sitä totuutta esille kuvateksteissä ja storyissa. Tuntuu, että some on nykyään niin epäaito että se kaipaa aitoutta. Sitä aitoutta haluan tuoda myös tänne blogiin. Haluan varoittaa, että tää on todella se paikka missä te pääsette tutustumaan muhun, ja se ei ole ehkä aina hyvänmielen sisältöä. Se on rehellistä sisältöä.

Nyt puhutaan paljon siitä miten blogien aikakausi on ohi kun Instagram ja TikTok on jyränneet blogiskenen. Mua se ei haittaa, koska tuntuu että nyt on just oikea aika tälle blogille. Nyt on oikea aika tutustuttaa teidät Emskipihlaan.

EMSKIPIHLA

EMSKIPIHLA

Moikka,
Mä oon Emmi, mutta somessa mut tunnetaan paremmin nimellä Emskipihla. Mun Instagramista tuttu Emskipihla -sisustustili on nyt myös blogimuodossa! Tili ei ole perinteinen sisustustili kuten ei tämä blogikaan. Täällä nähdään sisustuksen lisäksi Instagram-tilin tavoin aitoja tunteita ja tarinoita elämästä. Täällä sä pääset tutustumaan siihen oikeaan Emskipihlaan, kuka on todella niiden kauniiden instakuvien takana. Pääset myös seuraamaan mun matkaa neidistä rouvaksi. Häitä juhlitaan 23.7.2022.

@emskipihla Instagram-tilillä sekä täällä blogissa sisustetaan ja remontoidaan vuonna -95 rakennettua omakotitaloa järvenrannalla Keuruulla. Talossa asuu Emmin lisäksi hänen kihlattunsa Mikko. Mikko on valloittanut täysin seuraajien sydämet, ja moni onkin sitä mieltä että ”jokainen nainen tarvitsee oman Mikon elämäänsä”. Paljon kehuttujen storyjen puolella tilistä saa aidon ja lämpimän vaikutelman. Seuraajat rakastavat seurata Emmin ja Mikon hassutteluja storyissa! Tämän lisäksi #remppapäiväkirjat -storysarja on super suosittu!

Häät-blogiyhteisön bloggaaja

LUETUIMMAT:

KATEGORIAT:

Kategoriat
error: Sisältö on suojattu !!